sunnuntai 12. elokuuta 2018

Bergmanilaista unennäköä Orionissa

Karu maalaismaisema, tiilikattoa laastilla korjaava mies, kertojan ääni. Siitä alkaa Bergmanin unenomainen sukellus erään saaren eräiden ihmisten elämään, joista tarkemmin seuraamme neljää aikuista, Andreasta, Annaa, Elistä ja Evaa. Jo alkuminuuteilla on selvää, ettei kaikki ole kohdallaan. Kertojan ääni etäännyttää meidät kattoa korjaavasta miehestä, Andreasta. Outouden tunne valtaa katsojan viimeistään, kun paikalle nilkuttaa kainalosauvaan turvautuva kaunis nainen ja pyytää lupaa käyttää talon puhelinta. Andreas ei voi vastustaa kiusausta jäädä salakuuntelemaan naisen puhelua, vasta naisen sydäntäsärkevä itku saa hänet häpeissään poistumaan, outouden tunne katsojassa kasvaa. Myöhemmin penkoessaan naisen taloon unohtamaa käsilaukkua, hän löytää sen sisältä kirjeen. Nilkuttava nainen on tullut jätetyksi, kodin ilmapiiriä ei voi enää kestää, lukee kirjeessä, koska se liian usein riistäytyy väkivältaiseksi, sekä henkisesti että fyysisesti. Elokuvan ilmestymisvuonna 1969 ohjaaja Bergman on ollut hieman vanhempi kuin päähenkilö Andreas, saaren yksinäinen mies, jonka elämää värittää menneisyyden tapahtumista johtuva häpeä. Bergman pyörittää meitä jäytävän hitaasti ja toisaalta jatkuvasti kiihtyvällä vauhdilla ajattomalla saarella irrallisissa tapahtumissa. Leikkaukset yhdistelevät asioita sattumanvaraisen tuntuisesti. On kohtaamisia, jotka herättävät toivoa paremmasta ja kohtaamisia, joista seuraa pettymyksiä. Saarella on myös pahuutta, joka symbolisesti tappaa viattomia eläimiä. Näennäisen hilpeä illalliskulissi aiheuttaa hämmennystä ja harmoniseen arkeen on leivottu katastrofin ainekset. Intohimo on kuitenkin epäloogisuudessaan todentuntuinen. Sen inhimillisyydestä kumpuava poukkoilevuus ja ristiriitaisuus, joka näkyy päähenkilöiden käytöksessä ja puheissa, on samaistuttavissa. Kenenpä meistä mieleen ei nousisi katkelmia omasta menneisyydestä nykyhetkessä eläessämme. Intohimo: ( En Passion), 1969, K16, (101 min) Ohjaaja: Ingmar Bergman Päähenkilöt: Liv Ullmann, Bibi Andersson, Max von Sydow, Erland Josephson

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti