Alfred Hitchcockin elokuvasta Dial M for Murder, 1954, 105 min. näytettiin tänään Orionissa 3D-versio. Hetimiten voin sanoa, että mielestäni tähän elokuvaan 3D-tekniikka ei tuonut mitään uutta. Olkoonkin, että Hitchcock on ollut erittäin huolellinen Mis en Scenen eli kuvanrakentamisen kanssa. Etualalla on lähikuvissa kukkia, kukkaruukkuja, sivupöytiä, pullorivistöjä, kuvan keskialaa on hyödynnetty varsinaisen tarinan eteenpäin viemiseen. Tilanteet on kuvattu hyödyntäen maksimaalista tilantuntua syvyyssuunnassa ja elokuva antaa selkeän käsityksen tilasta, johon elokuvan tapahtumat sijoittuvat. Lisäksi tökkäysefektiä on käytetty taiten ja säästeliäästi jolloin katsojan ei jatkuvasti tarvitse väistellä katsomoon kurottavia objekteja.
Muutoin elokuva on Hitchcockia parhaimmillaan eli täynnä hyytävää jännitystä höystettynä naurut heräyttävällä huumorilla. Dialogit on rakennettu taiten. Hitchcock löytyy elokuvastaan tällä kertaa valokuvassa, jossa hän komeilee yhdessä palkkamurhaajan kanssa. Erityisen hienon roolisuorituksen tekee poliisitarkastaja. Elokuvan draaman huippukohtauksessa Hitchcock sotkee kerrontaansa yleensä radion urheiluselostuksista tuttua tekniikkaa. Samalla, kun poliisitarkastaja seuraa ikkunasta oletetun murhaajan liikkeitä, hän selostaa niitä asunnossa piileksivälle pariskunnalle, joka pidättelee hengitystään.
Vai voisiko olla niin, että tässä Hitchcock parodioi itse elokuvan tekemistä ja ohjaamista? Ennenkuin päästään varsinaiseen elokuvan kuvaamiseen tarvitaan huolellinen käsikirjoitus. Sen kuvailuosassa kerrotaan mitä kuvassa tapahtuu. Kuvailuosassa keskitytään näkyvän toimintaan ‐ siihen ei kirjoiteta tunnetiloja tai ajatuksia ja siinä vältetään myös adjektiiveja ja adverbejä. Tunnetilojen tulisi selvitä dialogista ja toiminnasta ilman turhaa selittelyä. Näin poliisitarkastaja esilukee käsikirjoitusta ja kuuntelijoina olemme me katsomossa ja asunnossa yht'aikaisesti. Kun tarkastaja yllätten ryhtyykin kertomaan murhaajan mielenliikkeistä ja tunnetiloista tulee mieleen, että Hitchcock kommentoi kohtauksella ohjaajan osuutta näyttelijäsuorituksessa.
Ja kuka muu kuin Hitchcock voisi päättää elokuvan kolmiodraamasta, vaimon murhayrityksestä ja murhaajaksi lavastamisesta siihen, että murhaaja alistuu kiinnijäämiseensä lontoolaisella tyylikkyydellä. Hän kaataa itselleen aimo ryypyn viimeisen kerran omassa asunnossaan ja kysyy sitten kohtelliaasti myös vaimoltaan ja tämän rakastajalta, haluaisivatko hekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti